Tänään allekirjoitin työsopimuksen! Vuoden alusta tuli vuosi täyteen kotiäitinä oloa. Oli jo aikakin. Tosin vasta alkuvuodesta ryhdyin aktiivisemmin kyselemään. Aikaisempi työ rupesi tuntumaan liian raskaalta, henkisesti nimittäin. Taisin vähän poltella itseäni loppuun. Jäin pois oravanpyörästä. En halunnut jatkaa sitä työtä.
Jatkuva kiire ja työn ja perheen ja lasten harrastusten yhteensovittelu alkoi painaa. Lasten (vieraiden) kasvatus on vastuullista työtä.Enkä jaksanut enää omieni murheisiin oikein paneutua. Tein ennen lastenohjaajan töitä määräaikaisena ja välillä sijaisena. Joka iltainen kerhon suunnittelu alkoi käydä voimilleni. Joku jaksaa minä en.
Tätä voisi tavallaan verrata vuorotteluvapaaseen, paitsi rahallinen (työttömyys)korvaus on varmaan kehnompi. Mutta se ei ole tärkein asia tässä maailmassa. Vaikka välillä siltä tuntuukin. Eipä olla ulkomaanmatkoja ennenkään suunniteltu.
Nyt siirryn isojen patojen ääreen leirikeskuksen keittiöön apulaiseksi. Aluksi teen töitä vain viikonloppuisin. Kesällä työtä riittää arkipäiviksikin. Eiköhän se siitä lutviudu. Lapset ilahtuivat uutisesta. Jess, vapaus koittaa. No ehkä valvova silmä on ollut murkkujen mielestä liiankin tarkka :D. Poika lähinnä (tietysti) kiinnostui ja innostui siitä (pienestä)rahallisesta korvauksesta.
Neulomaan ehdin varmaan ihan terapian takiakin. Kesällä vähemmän.
Uudet kuvat antavat odottaa joten tähän yksi tosi vanha n. vuodelta 1980 jolloin Florica oli vielä käsinpestävää lankaa. Tätä tyttärenikin on välillä pitänyt.
Vähän jäi ruttuiseksi pusero kuvaushetkellä. Tällaista turinaa tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti