perjantai 23. maaliskuuta 2007

TÄNÄÄN PERJANTAI-ILTANA


Ensimmäiseksi kovasti kiitoksia kannustavista kommenteistanne!

Koville se välillä ottaa pitää kilot kurissa! Onneksi on vielä muistissa ne michelinit vyötäröllä ja niitä en takaisin halua! Painonvartijoihin liittymällä minä aloitin kohta siis kaksi vuotta sitten. Korvien välissähän se päätös sitten syntyi vihdoin ja viimein. Tiesin  kyllä koko ajan miten pitäisi syödä oikein, mutta... Minulla oli varmaan "uhmaikä" kun vastustin päätöksen tekemistä. Lohtusyömistä ja palkitsemista, kun sai lapset illalla nukkumaan ja itse pääsi "palkinnon" kera sohvalle television ääreen. Milloin mitäkin herkkuja.

Lasten jälkeen kiloja vain kertyi salakavalasti ensin. Ja se itsetunto oli kovin kovin matalalla. Sitten vain ykskaks päätin liittyä ryhmään. Ehdin käydä noin kymmenen kertaa ennen kesätaukoa. Mutta vauhtiin päästyä se tahti pysyi koko kesän yllä. Mitään varsinaisia tavoitteita en itselleni halunnut asettaa vaan lähinnä katsotaan nyt mitä tapahtuu.
Kyllä oli sanoinkuvaamaton tunne kun pystyin syksyllä jo lainaamaan joitakin TYTTÄREN (hänelle vähän liian reiluja) vaatteita! Tosin S-M kokoisia neuleita lähinnä, mutta kuitenkin.

Syksyn koittaessa minulla tahtoo tuo liikkuminen jäädä selvästi kesää vähemmälle ja syömistä ei tahdo saada suhteutettua liikunnan vähenemiseen. Olen kuin karhu joka kerää paksun kerroksen ennen talviunta. Talvella haluan olla kotona ja sieltä lähteminen on joskus "työlästä". Nukunkin talviaikaan paljon enemmän, siis talviunta. Kevät ja se VALO sitten herättää minut liikkeelle.

Onneksi on nuo käsityöt terapiana!
Olipahan nyt tällainen vuodatus!

Hyvää perjantai-iltaa kaikille!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti