Sukat ovat olleet mukavia pikkuprojekteja tässä kesän mittaan. Ne ovat tarpeellisia ja nopeasti valmistuvia neuleita.
Vesi on ollut pienenä sivuteemana kukkia, siis sukkia, kuvatessa, nyt vain sukkien nimessä.
Toissaöinen sade ja ukkosmyrsky onneksi meni meidän nurkilla pikaisesti ohitse eikä suurempia vahinkojakaan sattunut. Vaikuttavaa salamointia seurasimme terassillamme hetken aikaa.
Toisin oli kesällä 1972 kun perheemme telttaili Saimaan saaressa. Silloin pienenä tyttönä ollessani on tuo kokemus jäänyt muistoihini selkeästi. Lähestyvän ukkosen kumu on jäänyt lähtemättömästi korviini kaikumaan. Valtavan helteinen iltapäivä ja lähestyvät tummat pilvet idän suunnalla. Vanhempien huolenpito, pois järvestä ja rannalta. Tavaroiden keruu turvaan sateelta. Vene vedettiin tarpeeksi ylös rannalle ja kiinnitettiin huolellisesti. Teltan päälle oli jo kiinnitetty suojamuovi, ei ollut vielä vedenkestävää telttaa...
Kello oli noin kahdeksan illalla. Sade ja tuuli yltyy. Lentävät lautaset. Pino kertakäyttölautasia oli unohtunut kiireessä rantakivelle pieni kivi asetettuna painoksi. Vaan ei se ollutkaan tarpeeksi painava kivi!
Ja se pelottavakin tunnelma pienessä teltassa, vettä oli kymmenisen senttiä pohjalla. Osittain irronnut suojamuovi räpätti voimakkaasti ja äänekkäästi teltan ulkopuolella. Uimapatjat, joita käytimme nukkuma-alustoina yöllä olivat nekin tietysti aivan märät ja taisivat kelluakin teltan sisällä. Teltta pysyi kuin pysyikin pysyssä! Isäni ja äitini tukivat käsivarsillaan teltan seiniä, se ehkä auttoi riittävästi ettei telttakin lähtenyt lentoon pahvilautasten tavoin. Kait me lapset saimme sitten loppuyön kuitenkin nukuttua, en ainakaan muista valvoneeni koko yötä.
Aamulla herättyämme ja astuessamme ulos pienestä ja oranssista soputeltastamme paljastui totuus ympärillämme karmeana järkytyksenä! Pienehkö koivu telttamme vieressä oli sentään pystyssä, mutta teltan takana männyt olivat kaatuneet sikin sokin pitkin Lintusaarta, onneksi poispäin teltasta. Vene tallessa, saaresta poispääsy turvattu! Rantahiekkakin oli puurajaan asti aivan tasaisen sileää. Lautasia ei löytynyt!
Vielä enemmän meitä (vanhempiani varsinkin) huolestutti miten kotimme oli mahtanut selvitä myrskystä. Kotimme kylällä sekä autommekin rannassa venepaikan lähellä olivat kuin ihmeen kaupalla välttyneet kaatuneilta puilta.
Joutseno sai siitä oman Myrskypatsaankin kirjaston kupeeseen myräkän muistoksi. Nykyinen keskusta oli silloin ennen myrskyä vielä sankkaa mäntymetsää.
Nurmikon leikkuu on väänyt vähäiseksi tänä kesänä, nyt sen voisi taas leikatakin.
Nalle Aloe Vera, väri 175, Korian reissutuliaisia
puikot 3 KnitPro sukkikset
menekki 75 g
koko omaan jalkaan sopiva, kuten kuvista näkyy :)
Nyt jatkamaan vapaapäivän viettoa, viemällä pyykit narulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti