Näyttää nämä päivitykseni sujuvan arkisesti :). Ehdin kirjoittelemaan näköjään vain vapaapäivinä. Päivittyneiden listakin pitenee kun en ole ehtinyt lukemaan niitä.
No pyykit pyörivät koneessa ja sämpylät paistuvat uunissa, tietenkin, onhan vapaapäiväni!
Viikonloppu meni isällä ja pojilla jalkapallon merkeissä. Niitä pyykkejäkin kertyy noilta reissuilta! Kuopuksella oli turnaus lauantaina ja 13v sunnuntaina. Olen tainnut kertoakin, että mies toimii kakkosvalmentajana kuopuksen joukkueessa, aiemmin myös 13v:n joukkueessa. 13v piti kolmen vuoden tauon jaliksessa, joten ei mieskään jatkanut. Nyt riittääkin tuo yhden joukkueen valmennus, vuorotöissäkin kun on.
Eli kyllä se aikaa vievä harrastus on koko perheelle, puhumattakaan lasten muista harrastuksista nykyisin. Tytärkin pelasi aikoinaan vuoden päivät, mutta totesi, ettei ole hänen lajinsa. 13v kävi kevättalvella vielä erotuomarikurssin ja yhden harjoituspelin on jo tuomaroinutkin. Ovatpahan lapset poissa pahanteoista ainakin harrastusten ajan.:D Veikkaan että sijoitus kyllä tuottaa lapsillemmekin hedelmää myöhemmin elämässä, ja sitä ei voi rahassa mitata. Lapsemme ovat itse valinneet harrastuksensa, toki olemme joutuneet määrässä pitämään rajaa, ettei koulunkäynti kärsisi. Monia harrastuksia on yhden kauden ajan kokeiltu ja sitten se on kokeiltu ja nähty. Kannustusta ja tukemista tietenkin tarvitaan. Emme, enkä, valita. Aikaa ja rahaakin ja hirveästi aikatauluttamista ja muistamista ne harrastukset nielevät, mutta itse tingimme omistamme. Emme ole käyneet etelänreissuilla. Meille riittää usein yhteinen kävelylenkki kahdestaan, ja onhan minulla tämä neulominen terapiana. Lasten kanssa vietämme silloin tällöin elokuva- tai peli-iltaa kotona yhdessä.
Perheellämme on vain yksi auto, joten mies kuskasi minut ensin seitsemäksi la ja su töihin ja sitten lähti turnauksiin ajamaan. Ensin mietittiin, että mitenkäs nuo reissut onnistuvat, kun minäkin tarvitsisin autoa. Työmatkani on 14 kilometrin pituinen. Lauantaina sitten otimme pyöräni mukaan ja tulin polkien kotiin. Oikopolkua pitkin matka lyhenee 10 kilometriin. Polku oli jo sulanut ja lähes kuivunutkin, joten tarkoitus on ainakin joinakin päivinä viikossa kuntoilla työmatkat. Vähän minua jännitti, osaanko vielä vielä valita oikean reitin, kun edellisen kerran olen käynyt siellä pyörällä oman riparileirin aikana joskus männä vuosina:). Ihan hyvin suuntavaistoni toimi. Aikaa meni 35 minuuttia. Sunnuntaina pääsin työkaverin kyydissä kotiin, kun työpäivämme olivat samanpituiset. Odotan niitä aikaisia kesäaamuja ja lintujen laulua ja kastetta nurmella... latautumisaikaani. Ajoissa kun lähden ehdin pulahtaa isoon veteen (Saimaa) ennen töiden alkua.
Nyt ei ole kuvia, kun pojan koneella kirjoittelen. "Minun" koneeni prosessoi dvd-versiota viikonlopun turnauksista joten en enempää saanut sitä kuulemma kuormittaa.
Seuraava vapaapäivä onkin sunnuntai ja silloin käymme molempia mummoja tervehtimässä. Perjantaina ja lauantaina onkin synttärivierailut, et silleen...
Nyt lähden kasvihuoneeseen.
Hyvää alkuviikkoa kaikille!
Viikonloppu meni isällä ja pojilla jalkapallon merkeissä. Niitä pyykkejäkin kertyy noilta reissuilta! Kuopuksella oli turnaus lauantaina ja 13v sunnuntaina. Olen tainnut kertoakin, että mies toimii kakkosvalmentajana kuopuksen joukkueessa, aiemmin myös 13v:n joukkueessa. 13v piti kolmen vuoden tauon jaliksessa, joten ei mieskään jatkanut. Nyt riittääkin tuo yhden joukkueen valmennus, vuorotöissäkin kun on.
Eli kyllä se aikaa vievä harrastus on koko perheelle, puhumattakaan lasten muista harrastuksista nykyisin. Tytärkin pelasi aikoinaan vuoden päivät, mutta totesi, ettei ole hänen lajinsa. 13v kävi kevättalvella vielä erotuomarikurssin ja yhden harjoituspelin on jo tuomaroinutkin. Ovatpahan lapset poissa pahanteoista ainakin harrastusten ajan.:D Veikkaan että sijoitus kyllä tuottaa lapsillemmekin hedelmää myöhemmin elämässä, ja sitä ei voi rahassa mitata. Lapsemme ovat itse valinneet harrastuksensa, toki olemme joutuneet määrässä pitämään rajaa, ettei koulunkäynti kärsisi. Monia harrastuksia on yhden kauden ajan kokeiltu ja sitten se on kokeiltu ja nähty. Kannustusta ja tukemista tietenkin tarvitaan. Emme, enkä, valita. Aikaa ja rahaakin ja hirveästi aikatauluttamista ja muistamista ne harrastukset nielevät, mutta itse tingimme omistamme. Emme ole käyneet etelänreissuilla. Meille riittää usein yhteinen kävelylenkki kahdestaan, ja onhan minulla tämä neulominen terapiana. Lasten kanssa vietämme silloin tällöin elokuva- tai peli-iltaa kotona yhdessä.
Perheellämme on vain yksi auto, joten mies kuskasi minut ensin seitsemäksi la ja su töihin ja sitten lähti turnauksiin ajamaan. Ensin mietittiin, että mitenkäs nuo reissut onnistuvat, kun minäkin tarvitsisin autoa. Työmatkani on 14 kilometrin pituinen. Lauantaina sitten otimme pyöräni mukaan ja tulin polkien kotiin. Oikopolkua pitkin matka lyhenee 10 kilometriin. Polku oli jo sulanut ja lähes kuivunutkin, joten tarkoitus on ainakin joinakin päivinä viikossa kuntoilla työmatkat. Vähän minua jännitti, osaanko vielä vielä valita oikean reitin, kun edellisen kerran olen käynyt siellä pyörällä oman riparileirin aikana joskus männä vuosina:). Ihan hyvin suuntavaistoni toimi. Aikaa meni 35 minuuttia. Sunnuntaina pääsin työkaverin kyydissä kotiin, kun työpäivämme olivat samanpituiset. Odotan niitä aikaisia kesäaamuja ja lintujen laulua ja kastetta nurmella... latautumisaikaani. Ajoissa kun lähden ehdin pulahtaa isoon veteen (Saimaa) ennen töiden alkua.
Nyt ei ole kuvia, kun pojan koneella kirjoittelen. "Minun" koneeni prosessoi dvd-versiota viikonlopun turnauksista joten en enempää saanut sitä kuulemma kuormittaa.
Seuraava vapaapäivä onkin sunnuntai ja silloin käymme molempia mummoja tervehtimässä. Perjantaina ja lauantaina onkin synttärivierailut, et silleen...
Nyt lähden kasvihuoneeseen.
Hyvää alkuviikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti