Wings of Horus

 

Olin melkein 'lentoon lähdössä' -tunnelmissa saatuani vihdoinkin haasteeksi ottamani huiviprojektin neulottua ja pois pingotuksesta. Huivista tuli yllättävän suurikin kooltaan. Neulomisprosessin aikana pohdin kyllä useammin kuin kerran miksi oikein päätin tätä jatkaa. Sitkeästi kuitenkin pysyin sohvannurkassa neulomassa huivia. Lopputulos on nyt esittelyssä kuvien kera.

Wings of Horus, ravlink Kalinumban ohje

lanka Teetee Elegant väri 123

pitsiaddit 3,5

huivin koko kärjen kohdalla 105 cm, siipien kärkiväli n. 250 cm

menekki 128 g

Kuvaamistuokio oli hiukan kiireinen koska sekä minulla että miehelläni oli iltavuoro silloin enkä malttanut enää odottaa pidempään kun sääkin oli suotuisa. Kuvat ovat siis jokseenkin hätäisiä otoksia. Huivi vinksottaa vähän joka kuvassa milloin mitenkin päin.

Pientä jännitystä oli lisäksi ilmassa kun kiipesin grillipaikkamme vastavalmistuneelle katolle. Paljaat jalat pitivät kyllä oikein hyvin tuoreella ja karkealla huopakatolla. Onneksi en myöskään pelkää olla korkealla ja... tulipa samalla aamujumppakin tehtyä.

Mies kiipesi viereisen piharakennuksemme katolle ottamaan lisää kuvia katolle asetellusta huivista. Mukavan karkealle pinnalle huivi asettui mainiosti, eivät edes tuulen tuiverruksetkaan pölläytelleet siipiä. Kuvasta näkee myös miten pihamme jakautuu kahteen osaan: toista hoidetaan hillityn hallitusti ja tässä grillin alueella (ja vähän muuallakin) vallitsee hallittu hoitamattomuus nykyisin. Lisäkommenttina mainittakoon vielä että 15v poikamme oli innokkaana isänsä apumiehenä kattoprojektissa ja piippu on kokonaan hänen muuraamansa.

Huiviin palatakseni, tämä reunus oli kaikkein mukavin osuus koko prosessin aikana. Tähän varmaan vaikutti  sekä kaavion helpottuminen että tieto valmistumisen lähestymisestä.

"Verryttelin" aamunkankeita jalkojani ennen katolle kiipeämistä. Toivottavasti saisin vielä

alleillenikin kyytiä...

Häntä eikun pyrstö jäi koipieni väliin

Ei kait sitten ihme ollut kun lento tyssäsi lyhyeen

Loppujen lopuksi olen huiviin oikein tyytyväinen.

Tässä kuvauksen vaiheessa mies oli jo karannut sisälle ja laskeuduin tukevasti asetettuja tikkaita myöten alas kamera kaulassa. Ei se onneksi pahemmin kolahdellut askelmiin.

Lisää taas kunhan "parempi" aika koittaa! Kiitos kaikille edellisten kirjoitusten/kuvien kommentoijille!

Ei enää prinsessamekkoja...

Kyllä ovat neulomiset jääneet taka-alalle viimeaikoina! Jokunen kuukausi sitten sain tietää tulevasta ompeluhommasta kun tytär pyyteli itselleen pitkää mustaa takkia, keinonahkaista vielä! Mallikuvat olivat paperille tulostettuna. Onneksi sain vaihdettua materiaalitoiveen kuitenkin kankaiseen. Pääsee kiireinen äippä vähän helpommalla, mukamas!

Vaan toisin kävi. Käytössäni olevia kaavoja jouduinkin muokkaamaan sitten niin reilusti että kyllä olisivat keinonahat olleet reikiä täynnä. Itse en osaa peruskaavoja  ja niiden kuositteluja (ainakaan monimutkaisia) tehdä kun olen muinoin kudontalinjan käynyt kotiteollisuuskoulussa. En ole myöskään ollut tarpeeksi innostunut kaavojen tekemisestä. Valmiita kaavoja osaan toki muokata ja soveltaa.

Lähinnä hihojen (kahdesta kappaleesta ommeltavat) kaavat vaativat  todella kovaa kättä kaventamisessa ja uuden pyöriön muokkaamisessa jotta saisin ne tyköistuvan mallisiksi. Meinasi nimittäin hihat palaa ompelijalta monta kertaa!!! Tarvitseekohan peruskaavojen tekoon ja niiden muokkaamiseen minun kuitenkin perehtyä tulevaisuudessa?

Valmista tuli kuitenkin ihan ajoissa. Tässä pari kuvaa. Asukokonaisuus kuvissa ei tosin vielä ole lopullinen. Peruukki haettiin tänäaamuna Lappeenrannan tullista ja tytär on jo Hesassa tällä hetkellä. Peruukki tilattiin Jenkkilästä jostain roolivaatefirmasta (tarkennan myöhemmin). Toimitus oli ihan nopeaa ja ensiluokkaista kaikkine seurantanumeroineen päivineen vaan kun olisi tytär saanut aikaiseksi tilata jo aiemmin. (enkä aina muista itse tiedustella asioiden hoidosta). Kätevää oli kuitenkin seurata lähetystä  saapumista sieltä kaukaa asti ja jännätä ehtiikö ajoissa! Muutamaa tuntia ennen junan lähtöä kävivät isänsä kanssa hakemassa.

Kuvat otimme eilen illalla. Otan sitten lisää kunhan tyttö saapuu reissusta(linkki) kotiin.

Ihan yks yhteenhän tämän puvun kaavoitus ei ole pleikkapelin(linkki) esikuvansa(linkki) kanssa. Eikä hahmon aseistusta yritettykään tehdä. Viime syksyn(linkki) cosplayasun valmistuksessa pääsin kyllä tosi helpolla.

Jos yritin olla räätäli niin piti minun harjoittaa vähän suutarin töitäkin. Tytön vanhat maiharit tai pikemminkin vasemman jalkineen vetoketjun kiinnitysommel oli kulunut puhki. Kuopus otti yhden lähikuvan työvaiheesta uudella pokkarillamme. Ostimme uuden, kun käyttämäni kamera on vähän liian iso reissulla mukana kuljetettava.

Onneksi lankalaatikostani löytyi myös vanhaa kunnon karhulankaa, jota töröttää kuvan yläosassa. Kenkiä täytyi myös huoltaa muutenkin:

Puutarhamme on vähän päässyt villiintymään, mutta onneksi keskimmäinen on pestattu kesäksi mm. nurmikonleikkuuseen. Keinun vieressä oleva grilli/savustuspaikka on saanut myös katon ja ristikon jo ympärilleen tänä kesänä. Enää ei kalansavustajan tarvitse kastua. Joka kesä on jotain pientä projektia pihallamme menossa...

Tässähän tätä. Neuleasiaa ja lankakuvia luvassa lähipäivinä...